SUOMEKSI
IN ENGLISH

Suomen Kääpiösnautserikerho ry - Finska Dvärgschnauzerklubben rf

SKSK ry:n väriristeytyssäännöt 1.6.2014 alkaen

KÄÄPIÖSNAUTSEREIDEN VÄRIRISTEYTYKSET

1.1.2012 alkaen kääpiösnautsereiden väriristeytyspoikkeuslupien byrokratiaa kevennettiin siten, että jos rotujärjestö puoltaa poikkeuslupaa, ei Suomen Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan päätöstä enää tarvita, vaan poikkeuslupa myönnetään Kennelliitossa toimistotyönä. Jos rotujärjestö ei puolla hakemusta, päätöksen tekee Kennelliiton Jalostustieteellinen toimikunta.

Ajalla 1.6.2014-31.12.2018 seuraaville väriristeytyksille ei tarvita poikkeuslupaa:
valkoinen x musta
valkoinen x musta-hopea
valkoinen x pippuri&suola

VÄRIRISTEYTYSPENTUEET 06/2014 ->

Väriristeytyspentueen ilmoituslomake osa 1 (pentujen synnyttyä)


Väriristeytyspentueen ilmoituslomake osa 2 (jatkokäyttö ja tavoitteiden toteutuminen)


 
Muiden värien risteyttämiseen keskenään vaaditaan edelleen poikkeuslupa. Poikkeuslupahakemus toimitetaan SKSK ry:n jalostustoimikunnalle, joka antaa siitä lausuntonsa SKSK ry:n hallitukselle. Hallitus toimittaa ao. otteen omasta pöytäkirjastaan sekä hakijalle että Kennelliiton Jalostustieteelliselle toimikunnalle. Halutessaan kasvattaja voi myös hakea poikkeuslupaa suoraan Kennelliiton jalostustieteelliseltä toimikunnalta, joka puolestaan pyytää lausuntoa rotujärjestöltä.
Kasvattajan tulee ennen astutusta varmistaa, että Kennelliitosta on tullut päätös poikkeusluvasta.
 
 
EHDOT SUOMEN KENNELLIITTO RY:N POIKKEUSLUPAA EDELLYTTÄVÄN VÄRIRISTEYTYSYHDISTELMÄN PUOLTAMISELLE
 
1. TAVOITE JA JÄLKELÄISTEN JATKOKÄYTTÖ
Kasvattajan tulee hakemuksessaan esittää selkeä tavoite aikomalleen yhdistelmälle sekä suunnitelma risteytysjälkeläisten jatkokäytöstä.
 
Mitä omasta väristä puuttuu, miksi risteytetään? Tavoitteena voi olla esimerkiksi vaikeus välttää perinnöllistä sairautta tai sairauksia tietyssä värissä. Yhdistelmän suunnittelua ja tavoitteiden asettamista varten kasvattajan on hyvä olla tietoinen sekä koko rodun että käytettäväksi suunniteltujen värien terveydellisestä ja jalostuksellisesta tilanteesta. Kääpiösnautsereiden jalostuksen tavoiteohjelmaa ja jalostustietokanta Koiranetin tilastoja kannattaa hyödyntää.
 
Risteytysjälkeläisten jatkokäytön suunnitelma on lyhyt, tiivis ja suuntaa-antava. Kaikenlaista voi tapahtua ennen kuin jälkeläiset ovat lisääntymisiässä, eivätkä suunnitelmat välttämättä toteudu. Kasvattajan on kuitenkin hyvä tehdä itselleen selväksi, mihin suuntaan haluaa kasvatustyötään risteyksellä viedä.
Suunnitelma voi sisältää esim. seuraavaa:
- Minkä/millaisten/minkä väristen yksilöiden kanssa ensimmäisen ja tulevien polvien jälkeläisiä on tarkoitus käyttää jalostukseen?
- Kuinka montaa jälkeläistä on tarkoitus käyttää jalostukseen?
- Onko tarkoitus tehdä takaisinristeytystä jompaankumpaan alkuperäiseen väriin?

Jatkosuunnitelmat riippuvat siitä, mitä ominaisuuksia risteytyksestä saadaan ja mitkä niistä ovat haluttuja ja mitkä vältettäviä.
 
2. USEAMPI LUOVUTTAJAKOIRA
Kasvattajan toivotaan nimeävän hakemuksessaan useampia ehdokkaita yhdistelmän ”luovuttajakoiraksi” (= koira, jolla aiotaan parantaa toisen populaation ominaisuuksia).
 
Useampi ehdokas on hyvä olla sen vuoksi, että hakemusrumbaa ei tarvitse aloittaa alusta, jos sille ainoalle ehdokkaalle sattuu jotain tai se ei olekaan käytettävissä, kun astutus on ajankohtainen.
 
3. KUVAUS KOIRIEN TAUSTOISTA
Hakemuksessa tulee antaa riittävä kuvaus kyseessä olevien koirien taustoista. Kasvattajan tulee kyetä realistisesti arvioimaan ja laittamaan tärkeysjärjestykseen valitsemiensa koirien hyvät ja huonot ominaisuudet sekä luonteen ja terveyden että rakenteen ja ulkomuodon suhteen. Koirien taustat tulee tuntea hyvin ja hakemukseen tulee myös kirjata kasvattajan tiedossa olevat koirien sukutauluissa esiintyvät viat ja sairaudet.

Käytettävien koirien erilinjaisuutta suositellaan. Sukusiitosprosentin tulisi olla mahdollisimman alhainen mahdollisimman monen sukupolven mukaan laskettuna. Sukutaulussa olevien tunnettujen koirien määrän tulisi mahdollisimman suuri ja sukukatoprosentin mahdollisimman pieni.

4. VIRHEET, VIAT JA SAIRAUDET
Käytettävien koirien tulee täyttää kulloinkin voimassaolevat pentuvälityksen pääsyvaatimukset. Samoin tulee huomioida SKSK ry:n jalostussuositukset, jotka löytyvät esim. jalostuksen tavoiteohjelmasta.

SKSK ry:n pentuvälityksen kriteerit ovat tiukemmat kuin ne, millä Suomen Kennelliitto rekisteröi pennut. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään. Kriteerit pyritään pitämään sellaisina, että jalostukseen käytettävien koirien laatu pysyy riittävän korkeana sulkematta kuitenkaan pois jalostuksesta liian suurta osaa populaatiosta. Laadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä koiran omaa ja sukulaisten terveyttä ja pitkäikäisyyttä, hyvää luonnetta, jolloin koira selviytyy jokapäiväisestä elämästään joutumatta liikaa stressaamaan, sekä tervettä rakennetta, joka mahdollistaa vaivattoman, rodulle tyypillisen liikkumisen. Lähtökohtana on oltava riittävän laadukas yhdistelmä, jotta parannettavia ominaisuuksia ei kertyisi liikaa.
 
Käytettävillä koirilla ei saa olla samoja vakavampia ulkomuotovirheitä eikä niillä saa olla perinnöllisiksi oletettuja vikoja ja sairauksia.
 
Tarkoitus on parantaa jälkeläisten laatua, joten käytettävien koirien oman hyvän laadun lisäksi niiden tulee täydentää toistensa ominaisuuksia mahdollisimman hyvin. Kasvattajan on hyvä selvittää, periytyykö tavoiteltu ominaisuus laadullisesti vai määrällisesti. Esimerkki laadullisesta periytymisestä: jos esim. toisella koiralla on hieman liian pitkä lanneosa, partneriksi ei valita koiraa, jolla lanneosa on mahdollisimman lyhyt, vaan sellainen, jolla se on oikean mittainen.
 
Mikäli mahdollista, on suositeltavaa testata käytettäviksi aiotut koirat niiden vakavien, henkeä uhkaavien tai elämänlaatua vähentävien sairauksien osalta, joita varten on kehitetty geenitesti, varsinkin jos koiralla on ko. sairauden suhteen sukurasitetta. Näin estetään mahdollisten piilevien sairauksien leviäminen väristä toiseen. Geenitestauksessa on kuitenkin syytä olla maltillinen: kaikkien sairauksien testit eivät ole luotettavia, eivätkä kaikki testattavat sairaudet esiinny kaikilla roduilla. Jalostusta ei voi tehdä pelkkien geenitestien perusteella, mutta tuloksia voidaan käyttää apuna.
 
5. IKÄRAJAT
Uroksen tulee olla iältään vähintään 3-vuotias ja nartun vähintään 2-vuotias, kun lupaa haetaan.

Kääpiösnautsereilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista vain muutamaan on olemassa geenitesti, joka paljastaa koiran olevan tosiasiassa sairas, vaikka sairaus ei vielä olisi puhjennut. Suurin osa sairauksista puhkeaa näkyviin vasta vanhemmalla iällä, 4-6-vuotiaana tai vieläkin vanhempana. Kovin nuorta koiraa ei siis tulisi käyttää runsaasti jalostukseen jotta se ei levittäisi jotakin piilevää sairauttaan koko populaatioon. Varsinkin uroksen jalostusura olisi hyvä jakaa siten, että sitä käytettäisiin nuorena vain muutamia kertoja ja muutaman vuoden tauon jälkeen sitten uudestaan, jos sekä koira itse että sen jälkeläiset ovat pysyneet terveinä. Toisaalta nartulle voi olla riski, jos se on ensisynnyttäjänä liian vanha. Tasapainoilua siis vaaditaan.

Ikärajoissa on pyritty huomioimaan myös esim. sijoituskoirien jalostuskäyttö ennen omistuksen siirtymistä. Koirat, varsinkin uros, saavat mielellään olla suositeltua vanhempikin.

6. JÄLKELÄISNÄYTTÖ
Molemmilla yhdistelmässä käytettävillä koirilla olisi suotavaa olla aiempaa jälkeläisnäyttöä.

On helpompaa arvioida käytettäviksi suunniteltujen koirien jalostusarvoa, jos niillä jo on terveitä ja hyväluonteisia ja -rakenteisia jälkeläisiä. Etenkin, jos on tarkoitus lähteä ulkomaille väriristeytystä tekemään tai käyttää keinosiemennystä, olisi ensiarvoisen tärkeää myös tietää, että koirat pystyvät lisääntymään luonnollisesti ja vaivattomasti. Jos astutus ei onnistu muuten kuin keinosiementämällä, ei koiraa tule käyttää väriristeytykseen.
 
7. JALOSTUSTARKASTUKSET
Käytettäviksi aiotut koirat jalostustarkastetaan mahdollisuuksien mukaan. Jälkeläiset jalostustarkastetaan mahdollisuuksien mukaan 2-3-vuotiaina tai kasvattaja toimittaa niistä jalostustoimikunnalle kirjallisen kuvauksen, mielellään kuvien ja videon kanssa. Kuvauksesta tulee selvitä samat asiat kuin jalostustarkastuslomakkeesta.
 
8. SEURANTA
Risteytyspentueiden seurannassa on tarkoitus selvittää, toteutuivatko tavoitteet, riittivätkö tehdyt risteytysyhdistelmät vai pitäisikö niitä tehdä lisää, ja saatiinko vieraasta väristä jotain ei-toivottavaa. Näiden asioiden perusteella mietitään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
 
Jatkosuunnitelmat riippuvat siitä, mitä ominaisuuksia on karsittava ja mitä vahvistettava. Samalla on varmistettava koko rodun tasolla, ettei mikään sukulinja, ei myöskään risteytyslinja, lisäänny liikaa suhteessa muihin.
 
Risteytysjälkeläisiä ja -vanhempia suositellaan seurattaviksi koko niiden elämän ajan. Huomioitavia asioita:
- Risteytyspentueen osalta kirjataan ylös, oliko tiineydessä tai synnytyksessä jotain erityistä huomioitavaa. Pentuja seurataan ennen luovutusikää ja kirjataan rutiiniasioiden, kuten painon kehityksen, lisäksi muistiin kaikki poikkeava pentujen tai emän käyttäytymisessä ja terveydentilassa.
 
- Pentujen omistajia pyydetään kirjaamaan kaikki eläinlääkärikäynnit ja niiden syyt siihen asti, kun koirat täyttävät 8 vuotta sekä täyttämään Kennelliiton terveys- ja luonnekyselyt koiran ollessa 3-4-vuotias.
 
- Pennuille tehdään mahdollisuuksien mukaan viralliset rodunomaiset terveystarkastukset ja ne pyritään käyttämään luonnetestissä tai MH-kuvauksessa.
 
- Kuolinsyyt ja -päivämäärät tallennetaan Kennelliiton Jalostustietojärjestelmään.
 
Jalostustoimikunta laatii poikkeusluvan hakemista ja risteytysjälkeläisten seurantaa varten lomakkeet.


Näiden sääntöjen pohjana ovat olleet entisen Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestön (SSPK ry) aikana laaditut kääpiösnautsereiden väriristeytyssäännöt sekä Suomen Kennelliiton roturisteytysohje (voimassa 1.1.2014 alkaen).