SUOMEKSI
IN ENGLISH

Suomen Kääpiösnautserikerho ry - Finska Dvärgschnauzerklubben rf

Rotuesittely

Rotumääritelmä Kennelliiton sivuilla

Historiaa

Kääpiösnautseri on saksalainen rotu ja se on syntynyt risteyttämällä keskikokoisia snautsereita ja affenpinsereitä sekä myös muita pienempiä ns. pihakoiria. Aikoinaan Saksasta löytyi "karkeakarvaisia kääpiö- ja apinapinsereitä". Nykyisessä muodossaan kääpiösnautsereita on ollut Saksassa vuodesta 1910. Alkujaan väritys oli hyvin kirjavaa: keltainen, ruskea, black&tan , musta, harmaa ja bicolour. Nykyään Saksassa hyväksytyt värit ovat musta, pippuri&suola (harmaa), musta-hopea ja valkoinen. Kääpiösnautserista on tullut suosittu rotu monissa maissa ja sitä löytyy kaikista maanosista.

Kuvaus ulkomuodosta

Kääpiösnautserin rotumääritelmä on kokoa lukuunottamatta sama kuin snautserin. Se on vahva, silti elegantti, neliömäinen temperamenttinen karkeakarvainen koira. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja liikkeet maatavoittavat. Kääpiösnautserin värit Suomessa ovat musta, pippuri&suola(harmaa), musta-hopea ja valkoinen. Koko on 30-35 cm.
 
Luonne ja käyttöominaisuudet

Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen, reipas pieni koira, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. "Sylikoiraksi" siitä ei ole, vaan ennemminkin aktiivisen ihmisen hyväksi toveriksi niin ulkoiluun kuin myös tottelevaisuus- ja agilitykilpailuihin. Pienestä koostaan huolimatta se on hyvä vahti, joka ei pelkää puolustaa isäntäänsä ja omaa reviiriään. Kokonsa ja luonteensa puolesta ihanteellinen seuralainen, joka on omistajalleen uskollinen.
 
Kääpiösnautserit Suomessa

Ensimmäiset kääpiösnautserit tuotiin Suomeen 1950-luvulla. Viime vuosiin saakka rodun kehitys on ollut tasaista, mutta nykyään rodun suosio on selvästi kasvussa. Sama trendi on havaittavissa myös monissa muissa maissa.
 
Kääpiösnautserin hoito

Kääpiösnautseri kuuluu trimmattaviin rotuihin ja sen turkki on nypittävä kahdesti vuodessa. Lisäksi "siistiminen" noin kahden kuukauden välein edesauttaa pitämään koiran ulkonäön rotumääritelmän mukaisena. Lisäksi näyttelyyn osallistuva koira on syytä "siistiä" noin viikkoa ennen näyttelyä. Trimmauksen pystyy oppimaan itsekin, mutta ainakin aluksi on parempi kääntyä kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan puoleen. Oikein trimmattu turkki on helppohoitoinen eikä siitä lähde karvoja.

Muut hoitotoimenpiteet supistuvat mahdolliseen pohjavillan kampaukseen sekä normaaliin turkinhoitoon (kampaus ja pesu tarvittaessa), hampaiden, silmien ja korvien puhdustukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.